Nainen on hirviö. Mikään ei ole ikinä hyvin. Mikään ei ikinä riitä. Mikään ei koskaan kelpaa. Aina on jotain, mistä naputtaa. Jos sattuukin niin hassusti, että elämä on hetken tasaista, ei ongelmia, ei huolia, elämä on oikeastaan onnellista ja helppoa, sekään ei ole hyvä. Jossain mättää ja pahemman kerran. Jossain on aina koira haudattuna ja se koira kaivetaan esiin ASAP.

Naisen puoliso taputtelee takapuolelle harva se kerta kun ohi kävelee. Kehuu naisen tissejä ja persettä, naisen seksikkyyttä ja sitä, kuinka haluaisi riisua naisen, repiä vaatteet riekaleiksi, ja panna lujaa hellaa vasten. Helvetin pervo seksiaddikti, nainen ajattelee ja joskus, yleensä aina, kertoo kantansa myös ääneen ja kehoittaa puolisoa hakemaan apua sairauteensa ennen kuin mitään kauheaa (pettämistä) ehtii tapahtua. Puoliso kertoo päivittäin, kuinka paljon rakastaakaan naista. Taas se vonkaa seksiä. Mutta jos puoliso ei yhtenä päivänä käpälöikään persettä tai sano rakastavansa, sillä on taatusti toinen nainen.

Nainen vihaa, pelkää ja kadehtii muita naisia. Naisia minihameissa, iljettäviä miehenkipeitä huoria. Naisia menestyvissä viroissa, helvetin tunnekylmät uraohjukset. Naisia onnellisessa parisuhteessa, no kulissit on ainakin kasassa.

Naista ei kukaan muu ymmärrä kuin paras ystävä. Paras ystävä antaa vertaistukea kun pomo painostaa töissä, kun puoliso kohtelee kuin seksiobjektia ja hyvin suurella todennäköisyydellä taas pettääkin, kun naiselta vaaditaan ihan liikaa ja kun on taas ne menkatkin tulossa... Niin, ja kun monsuunisateet iskee naiseen kerran kuukaudessa, kaikki hirviömäisyydet kerrotaan 1000:lla.

Eilen, niitä monsuunisateita odotellessa ja elämän muutenkin taas potkiessa päähän, mietin parhaan ystäväni kanssa, että mitä jos tälle kaikelle on ihan luonnollinen selitys? Entä jos naista ei olekaan suunniteltu lihansyöjäksi? Jos liha aiheuttaakin naisen mielipuolisuuden, herättää alkukantaisen hirviön henkiin? Jos kaikki naiset olisivatkin kasvissyöjiä, rehunmärehtijöitä ja rauhaa rakastavia, vähän niin kuin lehmätkin?