Naapurit... Nuo mielenterveyteni kappaleiksi repijät. On niin ihanaa asua taloyhteisössä, jossa jokaisen asioita pidetään silmillä. Onhan se hyvä, että on silminnäkijöitä, mutta tässä samassa ja rauhallisessa perhelähiössä viettämäni 22 vuoden aikana niille ei oikeastaan ole ollut käyttöä, siis sanan varsinaisessa merkityksessä. Ehkä vallan ihastuttava pariskunta on sitten tästä turhautuneena purkanut vartiointiviettiään parhaaksi katsomallaan tavalla, naapureita kyttäämällä. Nykyaikana kun ei tiedä kuka murhaaja naapuriin muuttaa, joten ihan varmuuden vuoksi ja yleisen turvallisuuden nimissä siis on hyvä olla perillä, minkälaiset ihmiset sahaa farmareitaan parkkiruutuihin (mistähän muropaketista tuokin on korttinsa saanut), milloin ne tulee ja kenen kanssa (taas sille on uusi mies vaikka edellisenkään perävalot ei ole vielä kadonneet mutkan taakse), missä ne on käyneet kaupassa (ai Lidlissä, onpa köyhää), onko lapset ja koira koulutettu (lapset huutaa ja leikkii rosvoa ja poliisia, selvästi tulevia kriminaaleja ja koirakin haukkui ovikelloa, sekin on vihainen ja vaarallinen), uusi naapuri toivotetaan sydämellisesti tervetulleeksi pullakorin kanssa ja tungetaan kutsumatta peremmälle (kehtasipa luovuttaa saastaisen kämpän uusille omistajille) ja mitä löytyykään perhe Salmisen roskapussista (minulta on jotain kateissa ja tulin katsomaan, olenko epähuomiossani heittänyt sen roskiin).

Luulisi, että tämän kaiken jälkeen itselle olisi yksi paskan hailee mitä muut tekee, kenen kanssa ja koska, kunhan pysyvät poissa tieltä. Mitä vielä! Tottakai minäkin olen ottanut silmätikukseni, tutkaparin lisäksi tietenkin, yhden tietyn tästä sirkuksesta. On sitten jotain, mistä motkottaa ystäville sauvakävelyn lomassa. Olla taas niin paljon parempaa kuin onkaan. Että se ämmä on teennäinen, äijä on niin suomenruotsalaista että oksettaa, ei varmaan tule kestämään ei, taas ne paneskeli äänekkäästi, että mä saan vikaa siitä naurusta ja olisitpa nähnyt naispolon appivanhemmat! Sitten vaihdan sujuvasti kommentoimaan tutkaparin toimia kovin sanakääntein. Pitäisivät huolta omista asioistaan ja hankkisivat elämän, kyylät. Lenkin jälkeen istun yksin kotona ja kuulen taas sen ämmän naurua. Vittu, sehän on oikeasti onnellinen ja minä vain katkera ja kateellinen yksinäinen kyttääjä.

Nainen on hirviö. Mikään ei ole ikinä hyvin. Mikään ei ikinä riitä. Mikään ei koskaan kelpaa. Aina on jotain, mistä naputtaa. Jos sattuukin niin hassusti, että elämä on hetken tasaista, ei ongelmia, ei huolia, elämä on oikeastaan onnellista ja helppoa, sekään ei ole hyvä. Jossain mättää ja pahemman kerran. Jossain on aina koira haudattuna ja se koira kaivetaan esiin ASAP.

Naisen puoliso taputtelee takapuolelle harva se kerta kun ohi kävelee. Kehuu naisen tissejä ja persettä, naisen seksikkyyttä ja sitä, kuinka haluaisi riisua naisen, repiä vaatteet riekaleiksi, ja panna lujaa hellaa vasten. Helvetin pervo seksiaddikti, nainen ajattelee ja joskus, yleensä aina, kertoo kantansa myös ääneen ja kehoittaa puolisoa hakemaan apua sairauteensa ennen kuin mitään kauheaa (pettämistä) ehtii tapahtua. Puoliso kertoo päivittäin, kuinka paljon rakastaakaan naista. Taas se vonkaa seksiä. Mutta jos puoliso ei yhtenä päivänä käpälöikään persettä tai sano rakastavansa, sillä on taatusti toinen nainen.

Nainen vihaa, pelkää ja kadehtii muita naisia. Naisia minihameissa, iljettäviä miehenkipeitä huoria. Naisia menestyvissä viroissa, helvetin tunnekylmät uraohjukset. Naisia onnellisessa parisuhteessa, no kulissit on ainakin kasassa.

Naista ei kukaan muu ymmärrä kuin paras ystävä. Paras ystävä antaa vertaistukea kun pomo painostaa töissä, kun puoliso kohtelee kuin seksiobjektia ja hyvin suurella todennäköisyydellä taas pettääkin, kun naiselta vaaditaan ihan liikaa ja kun on taas ne menkatkin tulossa... Niin, ja kun monsuunisateet iskee naiseen kerran kuukaudessa, kaikki hirviömäisyydet kerrotaan 1000:lla.

Eilen, niitä monsuunisateita odotellessa ja elämän muutenkin taas potkiessa päähän, mietin parhaan ystäväni kanssa, että mitä jos tälle kaikelle on ihan luonnollinen selitys? Entä jos naista ei olekaan suunniteltu lihansyöjäksi? Jos liha aiheuttaakin naisen mielipuolisuuden, herättää alkukantaisen hirviön henkiin? Jos kaikki naiset olisivatkin kasvissyöjiä, rehunmärehtijöitä ja rauhaa rakastavia, vähän niin kuin lehmätkin?