Naapurit... Nuo mielenterveyteni kappaleiksi repijät. On niin ihanaa asua taloyhteisössä, jossa jokaisen asioita pidetään silmillä. Onhan se hyvä, että on silminnäkijöitä, mutta tässä samassa ja rauhallisessa perhelähiössä viettämäni 22 vuoden aikana niille ei oikeastaan ole ollut käyttöä, siis sanan varsinaisessa merkityksessä. Ehkä vallan ihastuttava pariskunta on sitten tästä turhautuneena purkanut vartiointiviettiään parhaaksi katsomallaan tavalla, naapureita kyttäämällä. Nykyaikana kun ei tiedä kuka murhaaja naapuriin muuttaa, joten ihan varmuuden vuoksi ja yleisen turvallisuuden nimissä siis on hyvä olla perillä, minkälaiset ihmiset sahaa farmareitaan parkkiruutuihin (mistähän muropaketista tuokin on korttinsa saanut), milloin ne tulee ja kenen kanssa (taas sille on uusi mies vaikka edellisenkään perävalot ei ole vielä kadonneet mutkan taakse), missä ne on käyneet kaupassa (ai Lidlissä, onpa köyhää), onko lapset ja koira koulutettu (lapset huutaa ja leikkii rosvoa ja poliisia, selvästi tulevia kriminaaleja ja koirakin haukkui ovikelloa, sekin on vihainen ja vaarallinen), uusi naapuri toivotetaan sydämellisesti tervetulleeksi pullakorin kanssa ja tungetaan kutsumatta peremmälle (kehtasipa luovuttaa saastaisen kämpän uusille omistajille) ja mitä löytyykään perhe Salmisen roskapussista (minulta on jotain kateissa ja tulin katsomaan, olenko epähuomiossani heittänyt sen roskiin).

Luulisi, että tämän kaiken jälkeen itselle olisi yksi paskan hailee mitä muut tekee, kenen kanssa ja koska, kunhan pysyvät poissa tieltä. Mitä vielä! Tottakai minäkin olen ottanut silmätikukseni, tutkaparin lisäksi tietenkin, yhden tietyn tästä sirkuksesta. On sitten jotain, mistä motkottaa ystäville sauvakävelyn lomassa. Olla taas niin paljon parempaa kuin onkaan. Että se ämmä on teennäinen, äijä on niin suomenruotsalaista että oksettaa, ei varmaan tule kestämään ei, taas ne paneskeli äänekkäästi, että mä saan vikaa siitä naurusta ja olisitpa nähnyt naispolon appivanhemmat! Sitten vaihdan sujuvasti kommentoimaan tutkaparin toimia kovin sanakääntein. Pitäisivät huolta omista asioistaan ja hankkisivat elämän, kyylät. Lenkin jälkeen istun yksin kotona ja kuulen taas sen ämmän naurua. Vittu, sehän on oikeasti onnellinen ja minä vain katkera ja kateellinen yksinäinen kyttääjä.